Yksi yö jäljellä. Nimittäin mun pienessä opiskelijasolussa. Vaatteet ja kengät on pakattu isoihin jätesäkkeihin ja kämppä on tyhjä ja karu. Kaksi kuukautta meni kuin siivillä - juurihan mä tänne muutin?
Olen hemmetin iloinen kotiin palaamisesta - mutta myös samaan aikaan tuntuu siltä, että jään kaipaamaan tätä paikkaa. Keltaiset vaatekaapinovet ja rumat muovilattiat ovat itseasiassa alkaneet tuntumaan ihanan koitoisilta. Ikean astiat, kamalat huonekalut, oudon tuoksuinen koti ja pieni pakastelokero jääkaapissa (joka sulattaa kaikki ruoat) ovat kultaista arkipäivää.
Olen kasvanut tämän kevään aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Olen oppinut huolehtimaan itse itsestäni, luonut monia uusia ystävyyssuhteita, pelännyt illalla kävellessäni iltavuorosta kotiin, nauttinut vapaudesta ja yksinäisyydestä - hyvällä tavalla.
Olen saanut rutkasti itsevarmuutta ja oppinut tuntemaan enemmän itseäni. Olen oppinut nauttimaan elämästä täysin rinnoin ja hymy korvissa.
Olen odottanut iltaisin nukkumaanmennessä seuraavaa työpäivää, päästänyt kämpän niin paskaseen kuntoon että oikein hävettää, unohtanut käydä kaupassa ja melkein pyörtynyt nälästä. Olen nähnyt täällä asuvia ystäviä ja ihanaa serkkuani ja hymyillyt joka päivä.
Olen kiertänyt vaatekaupat melkein joka päivä läpi ja shoppaillut ruokarahoilla. Ostanut pakastepizzoja, vaikka olen koko päivän laittanut töissä ruokaa.
Mutta parasta tässä kahdessa kuukaudessa on aivan varmasti ollut se, että olen tajunnut miten hemmetin hyviä ystäviä mulla on Porvoossa. Miten hyviä viikonloppuja olen viettänyt aina sinne matkustaessa - ihan vain koska olen päässyt viettämään mun ihanien tyttöjen kanssa aikaa.
Olen myös tajunnut, kuinka rakkaita mun omista luokkalaisista on mulle tullut. Olen melkein varma, että tulen tirauttamaan pari kyyneltä keskiviikkona kouluun mennessä..
Tänne lähteminen mietitytti siinä mielessä, että haluanko viettää kevään 50 kilometrin päässä parhaista ystävistäni. Kaikki muut istuvat terassilla ja itse painan duunia iltayhteentoista.
Mutta vaikka olisin missannut jotain tärkeitä hetkiä siellä - en olisi halunnut jäädä täällä mistään paitsi. Olen oppinut sen, että
elämässä kannattaa ottaa riskejä.
-kaisa
